Sorsapuiston liikennepuisto avaa pikkuväelle uuden maailman Tampereen päivänä 1956. Lapset pääsevät upouusien polkuautojen rattiin.

Tammela - Tarinoita torin kulmilta, Matti Wacklin (2008)

Jaa Facebookissa

Välikadun armeijan katkera tappio

Osmonmäen kulmilla varustauduttiin vuonna 1915 täysimittaiseen sotaan. Siinä komentaja Eino Luukilan eli Kyssän johtama Armonkallion joukko liittoutui Osmonmäen poikien kanssa. Tavoitteena oli nujertaa pitkän ja komean Aukusti Forsströmin johtama Tammelan armeija, jota kutsuttiin Akun sakiksi. Tammelan takamailla Kaupin metsässä käytyihin taisteluihin osallistui muistitietojen mukaan kuutisensataa soturia.

Lapsisotilaita eli alle 10-vuotiaita ei hyväksytty mukaan, jos he eivät sattuneet olemaan suurikokoisia ja taistelutaitoisia. He auttoivat kuitenkin varustautumisessa. Pikkupojat kokosivat kiviä strategisesti tärkeisiin paikkoihin. Armeijoiden aseina oli jousipyssyjä, puumiekkoja, keihäitä, linkoja ja kiviä. Armonkallion ja Osmonmäen pojat muodostivat yhdessä Välikadun armeijan, jolla oli oma uhomarssinsa: ”Kansa muistaa kauhiaa, Välikadun armeijaa, kun yhdeksännellä sadalla, raivos sota kamala.”

Useita päiviä kestäneet taistelut päättyivät tammelalaisten voittoon. Ihan harmittomasta leikistä ei ollut kyse. Kun päällikkö Kyssä jäi vangiksi, hänelle annettiin ankara selkäsauna. Nöyryytyksen lisäämiseksi Kyssä sidottiin lopulta kiinni puuhun.  Aseet olivat sellaisia, ettei kuolemanvaaraa ollut. Yleensä selviydyttiin mustelmilla ja repeytyneillä vaatteilla, joista tosin joutui maksamaan kotona isän ja äidin haukankatseen alla kovan hinnan. Ajan kasvatusideologia oli suoraviivainen: ”Kuka vitsaa säästää, se lastaan vihaa.”

Yhteiskuntakone otti siellä täällä muissakin kaupunginosissa kahinoineiden poikaporukoiden yhteenotot vakavasti. Pojatkin tiesivät sen. Siksi Tammelan voimainkoitos alkoi juuri samana päivänä, kun poliisit vartioivat rautatietä matkailevan keisarillisen merkkimiehen turvallisuuden varmistamiseksi. Näin poliisit eivät ehtineet puuttua poikien kahinaan.

Tammelan runsaan sadan vuoden takaisilla tapahtumilla on yhteyksiä tähän päivään. Maailman viimeaikaiset mullistukset, Tampereen kaduilla hiljakseen kärjistyneet, leiriytyneet ristiriidat ja Nokialta kiirineet uutiset poikaporukoiden väkivaltaisiksi yltyneistä nahinoista muistuttavat mieliin ”etnisten” ongelmien ikiaikaisuuden. Tammelassa erilaisuus kumpusi jopa asuinrakennuksesta. Niinpä vielä 1960-luvulla Kalevan puistotien varren kahden postitalon pojat nahistelivat keskenään, vaikka mitään asiallista syytä vihoitteluun ei ollut. Toinen oli vuokratalo ja toinen postilaisten osaketalo, mutta köyhien työläislasten ja omistavan luokan hemmoteltujen sankareiden kohtaamisesta ei ollut kyse.

Mikä on etnisten kahinoiden syntymekanismi? Aukottomia selityksiä ihmisten ennakkoluuloista ja epäanalyyttisistä yleistyksistä kumpuavaan äärikäyttäytymiseen ei taida olla. Se on tiedossa, että Suomessa on ollut pitkät perinteet kylätappeluille.

Tammelan poikakahinoista voi poimia joitakin vaikuttavia tekijöitä. Työläiskaupunginosassa elettiin aineellisesti vaatimattomasti. Joissakin perheissä kärsittiin nälkää, eikä vanhemmuuskaan aina ollut ajan tasalla. Poikien mielikuvitus tarvitsi hengen ruokaa. Sellaista, jonka avulla voisi kasvaa omaa arkea suuremmaksi.

Oman vivahteensa toivat myös ahkerasti kaupungissa marssinut Venäjän armeija ja tietysti käynnissä ollut ensimmäinen maailmansota.  Ne tarjosivat roolimalleja. Intoa nostattivat myös sanomalehtien taisteluista julkaisemat valokuvat. Sotaleikit taitavat olla yleisimpiä siellä, missä tykit eivät oikeasti tee tuhojaan eikä taistelujen todellisuus ole tiedossa. Traagisinta oli se, että monet näistä Tammelan, Osmonmäen ja Armonkallion pojista joutuivat vajaa kolme vuotta myöhemmin keväällä 1918 katsomaan kotikulmillaan tykkien ja kiväärien tuhoja. Siitä oli leikki kaukana.

Joskus 1960-luvun alkuvuosina osallistuin itsekin Kalevan puistotien varressa ankariin lumisotiin, jossa postin vuokratalon pojat taistelivat naapuritalon jätkiä vastaan. Kiihkeimmillään lumipallon sisään piilotettiin kivi osuman vaikutuksen kasvattamiseksi. Vahinkoja ei sattunut.

Sittemmin kehitimme puolisotaiselle kilvoittelulla vaihtoehdon. Pelasimme Tammelan pallokentällä talojen välisiä jääkiekko-otteluita ja kesällä kamppailimme yleisurheilussa.  Samalla kävi selväksi, että vastustajan joukkue oli täynnä mukavia jätkiä.